Työelämässä oppiminen lisääntyy, mutta kestääkö opettajien ja ohjaajien selkäranka?

Kansallinen koulutuksen arviointikeskus Karvi julkaisi vastikään raportin ammatillisen koulutuksen työelämässä oppimisesta ja työelämäyhteistyöstä. Raportti perustuu tilastolliseen analyysiin ja kyselytutkimukseen opetushenkilöstölle, työpaikkaohjaajille ja opiskelijoille.

Siinä on useita kiinnostavia havaintoja siitä, miten työelämässä oppiminen ja työelämäjaksojen ohjaamisen taso ja menetelmät vaihtelevat eri alojen ja esimerkiksi eri kokoisten oppilaitosten välillä. Raportin antama siitä, miten työelämässä oppiminen on kehittynyt, on mielestäni osittain virheellisen kuvan, eikä ota ollenkaan huomioon opettajien ja työpaikkaohjaajien ylikuormittumista nykyisillä ohjauskäytänteillä.

Tuon tässä esille muutamia kiinnostavia havaintoja raportista ja ajatuksiani siitä mitä ne tarkoittavat, sekä millaista jatkotutkimusta työelämässä oppiminen mielestäni kaipaisi.

Henkilökohtaiset tavoitteet hakoteillä työelämässä oppimisen jaksoilla

Oppilaitoksilla teetetyn kyselyn mukaan työelämässä oppiminen alkaa lähes aina tutkinnon perusteista tulevien henkilökohtaisten tavoitteiden läpikäynnillä. Sen sijaan ohjauksen tasoon tyytymättömät työpaikkaohjaajat olivat todenneet, että opettaja saattaa käydä oppimispaikalla paikan päällä ensimmäisen kerran vasta useita viikkoja sen jälkeen, kun työelämässä oppiminen on alkanut. Oppimisen suunnittelu jää täysin työpaikkaohjaajan vastuulle.

Näitä päinvastaisia näkemyksiä selittää kysymyksen asettelun epämääräisyys ja kyselytutkimuksen luonne ylipäätään. Kysymykseen lienee vastattu oppilaitosten toimesta myönteisesti, koska koulutussopimuksessa on lukenut tutkinnon osien nimet ja ehkä jopa yksittäisiä osaamistavoitteita on ollut lueteltuna.

Todellisuudessa tällainen ”läpikäynti” on kuitenkin vähän sama kuin luulisi kaikkien lukevan ja ymmärtävän verkkosivujen evästeiden ehdot niiden hyväksynnästä päättäessään. Tämän perusteella en vielä lähtisi nykytilaa kehumaan ja huolestuttavinta mielestäni olivat työpaikkaohjaajien kommentit siitä, etteivät opiskelijat aina itsekään tiedä oppimisensa tavoitteita. Työelämässä oppiminen ei voi palvella tällöin oikeita tavoitteita.

Työelämässä oppiminen lisääntyy, mutta oppimispaikat ovat kortilla

Raportin mukaan työelämässä oppiminen on lisääntynyt viime vuosina, mutta lisääntymisen esteeksi joillakin aloilla on jo muodostunut työelämässä oppimisen paikkojen saatavuus. 

Yksi keskeinen tekijä paikkojen riittävyydelle oli ohjauksen resursointi. Olet varmasti itsekin törmännyt myös yrityksiin, joihin ei opiskelijoita oteta ollenkaan. Heitähän ei tässä tutkimuksessa kuultu ollenkaan.

Oman kokemukseni mukaan yritysten yleisin perustelu on opiskelijan ohjaamiseen osallistuvan henkilöstön kuormittuminen tuottavan työn ulkopuolisilla tehtävillä. Lain ammatillisesta koulutuksesta mukaan työelämässä oppiminen ja sen ohjaaminen ovat sekä opettajan että yrityksen nimeämän työpaikkaohjaajan vastuu, joten näkökulma on perusteltu. On tottakai jokaisen yrityksen oma valinta haluaako koko kansakunnan ja oman toimialan osaajien kehittämiseen resurssejaan sijoittaa, mutta oppilaitosten olisi pakko kehittää keinoja saada nämäkin yritykset mukaan toimintaan, jotta työelämässä oppiminen kehittyy tarkoituksenmukaiseen suuntaan.

Miksei oppimispaikkojen tarjonnasta kieltäytyneitä yrityksiä kuulla?

Toivon, että jokin tutkimus keskittyisi selvittämään myös niiden yritysten ajatuksia, jotka eivät tällä hetkellä ota vastaan opiskelijoita ollenkaan.

Potentiaalisilta oppimispaikkoja tarjoavilta yrityksiltä olisi ehdottoman tärkeää kysyä mm. seuraavaa:

• Millaisilla jatkokehityksillä he ottaisivat oppilaita työssäoppimiseen? 
• Millaiseksi he arvioivat ohjaukseen vaaditun resurssin? 
• Millaiseksi he arvioivat opiskelijan työpanoksen merkityksen? 

Nämä voisivat olla toiminnan kehittämisen kannalta niitä kiinnostavimpia näkemyksiä, mutta ne jäivät nyt tästä tutkimuksesta kokonaan puuttumaan.

Miten ohjaus käytännössä tapahtuu – ja miksi se on kuormittaa opettajaa?

Yleisimmin käytetyt ohjausmenetelmät työelämässä oppimisen ohjaukseen olivat raportin mukaan eri muotoiset puhelinkeskustelut ja käynnit paikan päällä.

Tässä täytyy taas muistaa, että esimerkiksi puhelimella annetuksi tueksi kyselyssä on varmasti vastattu jo sekin tilanne, että opettaja on tavoitettavissa puhelimella. Tällöin tuki on kuitenkin opiskelijan aktiivisuudesta riippuvaista ja se jää silloin helposti puuttumaan juuri niiltä, jotka sitä eniten tarvitsisivat. 

Annetun tuen ja ohjauksen määrää, tiheyttä tai laajuutta ei myöskään selvitetty kunnolla. Kyselystä jäi selvittämättä perusteellisesti seuraavat olennaiset asiat: 

• Annetaanko tukea kerran päivässä, kerran viikossa vai kerran kuukaudessa? 
• Kun tukea annetaan, onko se vain yleisen tason keskustelua vai liittyykö se joihinkin tiettyihin työtehtäviin tai osaamistavoitteisiin?

Oman empiirisen tutkimuksen pohjalta sanoisin, että puhelimella tapahtuva ohjaus on valtaosin opiskelijalta päin tulevaa viestintää tilanteessa, kun opettaja ei ole ehtinyt käydä työpaikalla riittävän usein.

Ohjaukseen käytettävissä olevien resurssien ja vain paikan päällä käymällä annetun ohjauksen yhtälön mahdottomuudesta on varmasti monilla kokemusta. Liitänpä kirjoituksen loppuun kertomuksen päivästä, jolloin tämä valkeni itselleni*. Olen nähnyt monta opettajan vuosityöaikasuunnitelmaa, mutta kertaakaan en ole nähnyt opettajalle suunnitelmassa olevan viikoittain 13 tuntia autolla ajoa, parkkipaikkojen metsästystä tai julkisen liikenteen varassa paikasta toiseen suhaamista. 

Kun ohjaus perustuu vain paikan päällä käynteihin, näihin asioihin valtaosa ajasta kuitenkin käytännössä kuluu. Ei niin arvokasta resurssia kuin pätevän opettajan työaikaa kannata tuollaiseen tuhlata, vaan antaa opettajalle työkalut, joilla työaika on tehokkaammin käytettävissä opiskelijoiden kanssa vuorovaikutukseen ja ohjaukseen.

Millaisia taitoja työelämässä opitaan?

Yksi kiinnostava asia olisi myös nähdä, millaisia taitoja eri aloilla työelämässä oppimnen opettaa. Työelämän yleiset taidot tulevat varmasti tutuksi alalla kuin alalla. Mutta miten on muiden taitojen oppimisen laita?

• Ovatko varsinaiset alakohtaiset taidot käytännönläheisiä vai abstraktimpia?
• Oppivatko oppilaat työpaikoilla enempikin rutiineja työtehtäviin vai kokonaan uusia työtehtäviä?
• Hankkivatko oppilaat vain käytännön taitoja vai myös tietopuolista osaamista?

Vasta siinä kohtaa, kun saadaan näkyväksi eri alojen oppimisen käytänteet, on niitä mahdollista ristipölyttää keskenään. Tuollainen jos mikä on kautta historian ollut parhaiden innovaatioiden siemen – vuoropuhelu eri alojen välillä. Miksei myös tässäkin? Tällainen avaisi myös mahdollisuuden kehittää annettavaa opetusta oikeaan suuntaan oppilaitoksissa. Oppiminen kannattaisi useimmiten keskittää niihin asioihin, joiden oppimiseen työelämä tarjoaa parhaat mahdollisuudet.

Oppimisen päiväkirjat tekevät oppimisen kehittämisestä helppoa

Workseedin työelämässä oppimisen päiväkirjat ovat helpottaneet työelämässä oppimisen kehittämistä asiakkaillamme jo pidemmän aikaa. Olemme nyt suunnitelleet uuden kevennetyn, vain työelämässä oppimisen ohjauksen työkalut sisältävän ympäristön.

Päiväkirjoista voit lukea lisää blogistamme täältä.